Toimitusketjujen painopiste muuttuu – tehokkuudesta kohti häiriönsietokykyä

Valmistavan teollisuuden toimitusketjut ovat viime vuosina kohdanneet samanaikaisesti useita poikkeuksellisia häiriöitä. Pandemian aikana komponenttien saatavuus heikkeni maailmanlaajuisesti, geopoliittiset jännitteet muuttivat materiaalivirtoja ja energiakustannusten voimakas vaihtelu näkyi nopeasti tuotannon kustannusrakenteessa.

Metalli- ja konepajateollisuudessa vaikutukset ovat olleet konkreettisia. Erikoisterästen, kuparin, nikkelin ja muiden kriittisten metallien saatavuuteen liittyvät häiriöt ovat aiheuttaneet toimitusaikojen venymistä sekä hintavaihtelua. Erityisesti nikkelimarkkinat kokivat voimakasta turbulenssia Venäjän hyökkäyssodan seurauksena, mikä heijastui ruostumattoman teräksen toimitusketjuihin. Kun materiaalien hinnat tai saatavuus muuttuvat nopeasti, vaikutukset näkyvät suoraan konepajojen tuotannon suunnittelussa.

Suomen teollisuudessa kysymys korostuu erityisesti pitkien logististen etäisyyksien vuoksi. Kansainvälisestä kaupasta riippuvaiselle maalle toimitusketjujen häiriöt voivat näkyä nopeasti sekä toimitusajoissa että kustannuksissa.

Tehokkuuden rajat tulevat vastaan

Toimitusketjujen kehittämistä ohjasi pitkään lean-ajattelu ja juuri oikeaan aikaan -toimitusmalli. Tavoitteena oli poistaa ylimääräinen varastointi, vähentää sidottua pääomaa ja optimoida materiaalivirtoja.

Nykyisessä toimintaympäristössä pitkälle viety optimointi voi kuitenkin lisätä herkkyyttä häiriöille. Jos kriittisellä komponentilla tai raaka-aineella on vain yksi toimittaja, pienikin häiriö voi vaikuttaa koko tuotantoketjuun.

Useat suomalaiset metallialan yritykset ovatkin viime vuosina tarkastelleet toimintamallejaan uudelleen. Käytännön keinoja ovat olleet esimerkiksi vaihtoehtoisten toimittajaverkostojen rakentaminen, kriittisten materiaalien varastotasojen kasvattaminen sekä hankintojen hajauttaminen eri markkina-alueille. Aikaisemmin ylimääräistä puskuria pidettiin helposti tehottomuutena, mutta nyt sitä tarkastellaan osana toimintavarmuutta.

Strategian ja arjen välinen kuilu

Monissa yrityksissä toimitusketjujen riskit tunnistetaan strategisella tasolla, mutta operatiivisessa arjessa päätöksiä ohjaavat edelleen vahvasti kustannus- ja tehokkuusmittarit.

Haaste näkyy esimerkiksi tilanteissa, joissa hankintastrategiassa korostetaan toimitusvarmuutta, mutta käytännössä valinnat tehdään edelleen lähes yksinomaan hinnan perusteella. Yksittäisen vaiheen optimointi ei välttämättä vahvista koko toimitusverkoston suorituskykyä.

Toimitusketjujen kehittämisessä korostuu siksi yhä enemmän kokonaiskuva eli niin sanottu ”helicopter view”. Tavoitteena on ymmärtää materiaalivirtojen lisäksi toimittajaverkostojen riippuvuuksia, energiakysymyksiä sekä logistisia riskejä koko arvoketjun tasolla.

Tekoäly siirtyy suunnittelusta käytännön tuotantoon

Toimitusketjujen hallinnassa tekoälystä puhutaan paljon, mutta metalliteollisuudessa kiinnostus kohdistuu käytännön hyötyihin. Keskeinen kysymys ei ole tekoäly itsessään, vaan se, miten päätöksenteon tueksi saadaan aiempaa parempi näkyvyys.

Käytännössä yritykset hyödyntävät jo tuotannonohjaus- ja toiminnanohjausjärjestelmiin integroitua analytiikkaa. Järjestelmät voivat yhdistää tilauskantoja, materiaalivirtoja, toimitusaikoja ja tuotannon kuormitusta samaan näkymään. Tavoitteena on tunnistaa poikkeamat aiempaa aikaisemmin.

Esimerkiksi skenaariomallinnuksella voidaan arvioida, miten kuparin saatavuuden heikkeneminen tai tietyn toimittajan toimituskatkos vaikuttaisi tuotantoon kahden tai kolmen kuukauden aikajänteellä. Reaaliaikainen tieto puolestaan mahdollistaa nopeamman reagoinnin tilanteisiin, joissa toimitusajat alkavat muuttua tai materiaalien saatavuus heikkenee.

Toimitusketjujen näkyvyys ja datan hyödyntäminen ovat nousseet keskeisiksi kilpailutekijöiksi valmistavassa teollisuudessa. Kysymys ei enää ole pelkästään tehokkuudesta, vaan kyvystä ylläpitää toimintaa myös tilanteissa, joissa toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja ennakoimattomasti.

Teksti: Toimitus
Kuvat: Pexels