Teollisuuden internet
NÄKÖKULMA
Digikonepaja ei synny hetkessä
Konepajojen kokonaisvaltainen siirtyminen digiaikaan edistyy hyvin - mutta muutoksen kannalta keskeisin asia ei ole teknologia. Joni Lehtonen Tieto Oyj:stä toteaa, että digitaalisuus on ennen kaikkea muutosjohtamiseen liittyvä teema, joka on aina nivottava osaksi kokonaisuutta.
Internet of Things (IoT) -mentaliteetti näkyy konepajoissa vuosi vuodelta vahvemmin, kun eri koneet ja laitteet oppivat keskustelemaan keskenään ja toiminta tehostuu. Lehtosen mukaan IoT on toistaiseksi kuitenkin enemmän sanoja ja tekoja. Liian usein kysymys on siitä, että digilaite toimii optimaalisesti vain verkostossa, jossa on yhden ja saman toimittajan tuotteita ja ratkaisuja.
Tiedolla on kuitenkin kehitetty Machine Booster -tuote, joka liitetään koneeseen ja näin kyseinen kone saadaan integroitua osaksi verkostoa. Itse verkostoa manageerataan Real-time Factory -konseptin alla.
"Kaikki koneet ja laitteet välittävät tietoa Real-time Factoryyn ja auttavat toiminnan aikatauluttamisessa ja virtaviivaistamisessa", Lehtonen kertoo. Esimerkki: työstökone ykkönen lähettää viestin työstökone kakkoselle, kun 80% työmääräyksestä on suoritettu - ja vaihto koneiden välillä sujuu saumattomasti.
Pieniä sarjoja lennosta
"Switch-over planning on tehokkaimpia tapoja parantaa toimintaa", Lehtonen uskoo. "Kun valmistettavat sarjat pienenevät, vaihtojen määrä kasvaa huimasti. Hyvä, datapohjainen suunnittelu minimoi seisonta-ajan."
"Pieniä sarjoja tehdessä pajojen murheenkryyninä on usein juuri koneen käyttöaste, joka mataa 25-30 prosentin tietämissä. Digityökaluilla sitä voidaan nostaa neljänneksellä", Lehtonen tietää.
"Vastaavasti läpimenoaikaa voidaan vähentää noin 20 prosentilla ja työvoiman fiksusta käytöstä saada 20 prosenttia lisätehoja", Lehtonen toteaa ja lisää, että myös laadullista parannusta on luvassa.
Konepaja digipolulla
Joni Lehtonen on paininut näiden asioiden kanssa jo jonkin aikaa: mies oli mukana perustamassa Tiedon Teollinen internet-yksikköä kolmisen vuotta sitten ja vahvasti rakentamassa myös yhtiön nelivaiheista kypsyyspolkua konepajoille. Polun vaiheet ovat Visual Factory, Real-time Factory, Predictive Factory ja Cognitive Factory.
"Ensivaiheessa (Visual Factory) keskeistä on datan visualisointi mielekkäällä tavalla. Toisessa vaiheessa (Real-time Factory) korostuu poikkeamien hallinta eli systeemi varoittaa, kun jokin on pielessä ja asia korjataan."
Kun mennään kolmos- ja nelosvaiheeseen, peruskonepajalla on jo tekemistä pysyä mukana. Predictive Factory on nimittäin kerännyt jo niin paljon tietoa tuotannosta, että se osaa ennustaa poikkeamia: punainen lippu nousee, vaikka mikään laite ei vielä savuakaan. Nelosvaiheessa järjestelmän tekoäly osaa toimia jo itse: se tilaa huollon ja vaihdattaa osan ilman, että ihmisten täytyy puuttua päätöksentekoprosessiin.
Ryömi-kävele-juokse
Lehtonen toteaa, että välillä asiakkailla on niin kiire päästä vähintäänkin kolmosvaiheeseen, että eräs tosiasia pääsee unohtumaan: systeemin pitää kerätä iso määrä dataa analyysin pohjaksi ennen kuin voidaan ennustaa tehokkaasti.
"Lisäksi ajatellaan, että takaisinmaksuajan olisi hyvä olla mieluummin viikkoja kuin kuukausia", Lehtonen kertoo. Kokonaan uudenlaisen toimintatavan juurruttaminen vie (lähes poikkeuksetta) useita kuukausia.
Mutta kunhan nämä reunaehdot muistetaan, Lehtonen ei näe esteitä sille, miksei myös pk-konepaja voisi saada digitaalisuudesta kovaa nostetta.
"Helposti ajatellaan, että digitaalisuudella nimenomaan tehostetaan sitä olemassa olevaa, mutta samalla avautuu myös kokonaan uusia liiketoimintamalleja", hän päättää.
Teksti: Sami J. Anteroinen
