Mistä saadaan sisäänheittäjät konepajoille?

Metalliala ei edelleenkään kiinnosta nuoria, vaikka nykypäivän konepaja on paljon lähempänä digipajaa kuin hikipajaa.

Toimialan pitää sitkeästi tuoda esiin metallin monipuolisia mahdollisuuksia opiskelu- ja työpaikkana. Nuoriso tietää taatusti paremmin, mitä influensserin kuin koneistajan työpäivään kuuluu. Ja jos jotain hataria mielleyhtymiä konepajoihin liittyykin, ne kaipaavat yleensä rajua päivitystä.

Metallin kohtalonkysymys on lisätä alan houkuttelevuutta. Hyvä kello kauas kuuluu – eli jos tuomme esiin metallialalla opiskelevien ja työskentelevien omia, positiivisia kokemuksia, monen nuoren päässä voi syttyä led-lamppu. Nuorten täytyy päästä itse näkemään ja kokemaan, mitä modernissa konepajassa oikein tapahtuu.

Opettajat ja opot ovat tässä työssä tärkeässä roolissa – jolloin on syytä varmistaa, että heilläkin on ajantasainen tieto toimialasta ja sen mahdollisuuksista. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry. tarjoaa monia valmiita oppimiskokonaisuuksia ja materiaaleja, joita voi hyödyntää koulujen opetuksessa. Opettajille ja opoille on myös omia koulutusmahdollisuuksia. Teknologiateollisuuden vetovoimatoimenpiteet on koottu MyTech-brändin alle.

Kouluihin on myös lanseerattu Teknologiatiistai, ammattioppilaitosten ja teknologiayritysten yhteinen tapahtumapäivä. Kaikkialla Suomessa näkyvä Teknologiatiistai järjestettiin viimeksi marraskuussa ja siihen osallistui lähes 30 oppilaitosta eri puolilta Suomea. Joka vuosi järjestettävässä tapahtumapäivässä yläkoululaiset, heidän opettajansa ja vanhempansa pääsevät tutustumaan koneja tuotantotekniikan ammatillisen koulutuksen ja teknologiayritysten tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Teknologiateollisuuden mukaan nykyinen koulutuksen rahoitus tekniikan aloilla ei riitä varmistamaan koulutuksen ajantasaisuutta ja laatua. Koulutuksen rahoitusta tulisikin lisätä vastaamaan todellisia koulutuksen järjestäjille syntyviä kustannuksia.

Työpaikalla tapahtuva oppiminen on usein tärkeämpää kuin koulussa tapahtuva. Prometallin taannoin haastattelema konepajan toimitusjohtaja esitti tilanteesta karun arvion: hänen mukaansa kaikki ammattioppilaitoksesta suoraan yrityksen palkkalistoille tulleet nuoret eivät olleet koulussa oppineet edes sitä, miten opiskellaan. Heikosta lähtötasosta huolimatta monesta nuoresta saatiin silti kelpo työntekijä, mutta se vaati aikaa ja panostusta eri tavoin.

Tutkimusten nojalla työpaikalla saatu koulutus parantaa opiskelijoiden motivaatiota ja edistää työllistymistä. Tämä edellyttää toki, että yrityksellä on tarkoitukseen riittävät resurssit ja asianmukaista työpaikkaohjaamisen osaamista.

Teknologioiden jatkuva kehittyminen konepajoilla on tosiasia, eikä kaikkien koneiden käyttöosaamista voi oppia ainoastaan työpaikalla. Opiskelijoiden pitää päästä uuden teknologian kanssa sinuiksi jo oppilaitoksissa – ja tämän vuoksi tekniikan alojen oppimisympäristöihin tulee investoida ja varmistaa, että laitteet ovat ajan tasalla.

Tulevaisuudessa meidän tulee tarjota ammatillisia tutkintoja myös muilla kuin kotimaisilla kielillä. Vastaavasti ammatillisen koulutuksen tutkinnonanto-oikeuksiin tulee saada työelämän tarpeita vastaavia joustoja – nuoren voiman pitää virrata sinne, missä rauta on kuumaa.

Metallin tilanne ei suinkaan ole toivoton. Kun esimerkiksi data-analytiikka ja tekoäly tekevät tuloaan pajoihin, moni teknisen mielenlaadun omaava nuori valpastuu: jospa minäkin..?

Tuo yllämainittu suorapuheinen toimitusjohtajakin jaksaa uskoa tulevaisuuteen. Toimari myönsi, että olo on välillä kuin lastentarhan vetäjällä, mutta nuorten energia on vertaansa vailla. Se pitää vain kanavoida oikein.

Tässä, niin kuin niin monessa muussakin asiassa, tieto on aiheellinen ankkuri.

PETRI CHARPENTIER

Seuraa prometalli

prometalli uutiskirje