Savu- ja pölynkäsittely
Työ- ja koneturvallisuus

Dust Control Systems tekee ilmansuojeluteknologiaa kohta viidennellä vuosikymmenellä

Ilmansuojelu on kestoteema raskaassa teollisuudessa - ja yhä kiristyvät päästövaatimukset varmistavat, että trendi jatkuu tasaisena myös jatkossa. Voikkaalla sijaitseva Dust Control Systems (DCS) on oppinut pysymään aallon mukana suunnittelemalla ja valmistamalla ilmansuojeluun liittyviä laitteita. Yritys toimittaa erilaisia savukaasunpuhdistukseen, pölynpoistoon ja kaasujen pesuun liittyviä laitteita, jotka on räätälöity vaativiin teollisuusympäristöihin.

Toimitusjohtaja Ilkka Korhonen toteaa, että valinta keskittyä nimenomaan ilmansuojeluteknologiaan tehtiin jo vuonna 1983 kun yritys perustettiin. Vaikka isossa kuvassa laitteiden menekki ja tiukat päästörätingit kulkevat käsi kädessä, ei matkanteko silti ole ollut aivan mutkatonta.

"Tyypillisesti kun EU:lta tulee joitain uusia päästövaatimuksia, niiden toimeenpanoa lykätään kansallisesti jollain tavalla. Alan toimijoiden kannalta on varsin tuskallista, kun lykkäystä saattaa tulla monella tavalla ja vaikka toistakymmentäkin vuotta", Korhonen toteaa.

Liiketoimintaympäristöön näkyvyyttä
Tällainen vitkuttelu luo arvaamattomuutta markkinaan ja heikentää teollisuuden mahdollisuuksia ennakoida tulevaa. Harva haluaa investoida uusiin, EU:n vaatimiin laitteisiin heti ensi aallossa, jos vanhallakin pärjää vielä vuosikymmenen ilman viranomaisen noottia.

Korhosen mukaan yleinen suunta on kuitenkin selvä: vastuullinen, kestävän kehityksen periaatteita noudattava teollisuus on vahvoilla ja niin ilmansuojelulaitteidenkin menekki kasvaa kasvamistaan.

"Ihmisten terveyden varjeleminen on isossa roolissa tässä. Se on aina kaiken toiminnan lähtökohta yksilöiden mielissä."

Loviisasta Voikkaalle 2014
Korhonen tuli yrityksen toimitusjohtajaksi ja osaomistajaksi vuonna 2007, kun alkuperäiset omistajat myivät firmansa. Alun perin Helsingin Haagasta käsin toiminut pieneksi insinööritoimistoksi supistunut - jolla oli ajan saatossa myös valmistus ulkoistettu - sai tuolloin valmistusvaihteenkin päälle uuden johdon alaisuudessa Loviisassa, josta löytyivät sopivat tuotantopaja sekä osaaminen.

Loviisan konepaja kävi kuitenkin ennen pitkää pieneksi ja muutto Pohjois-Kymenlaaksoon oli edessä vuonna 2014. Voikkaalle DCS päätyi, koska Maintpartner Oy oli ajamassa alas konepajatoimintojaan alueella ja Korhonen joukkoineen sai selville, että sopivat tuotannolliset tilat ja välineet ovat tarjolla - ja lisäksi lisää osaavaa porukkaa.

"Palkkasimme vanhalta pajalta vapautuneet yhdeksän työntekijää meille", Korhonen kertoo. Kaupan myötä DCS sai konepajaan liittyvät koneet, varastot ja konepajarakennukset maa-alueineen.

"Nyt meillä on se tila ja välineet, jonka tarvitsemme monipuoliseen tuotantoon. Esimerkiksi puhaltimella voi kokoa olla 7 metriä kertaa 6 metriä ja painoa 20 000 kiloa", kuvailee Korhonen.

Moniosaamista puhaltimissa
Yksi pajan valttikorteista onkin räätälöidyt keskipakoispuhaltimet, jotka sekä valmistetaan että koekäytetään Voikkaalla. Puhaltimia valmistetaan nykyisin merkittäviltä osin erikoismateriaaleista, kuten Duplex-teräksistä.

Lisäksi Voikkaalla tehdään erilaisia modifikaatioita monien valmistajien puhaltimiin; elinkaaren pituuden lisäämiseksi tai suoritusarvovaatimusten muututtua esimerkiksi laakeroinnin suunnittelu ja mitoitus sekä kestävyyden ja suoritusarvojen optimointiin tarvittava suunnittelu ja toteutus kokonaisuudessaan ovat pajalle arkea.

"Valmistamme siipipyöriä - eli impellereitä - ja muita varaosia kaikkien valmistajien puhaltimiin, tarvittaessa lyhyelläkin toimitusajalla. Teemme myös korjauksia, korjausarvioita ja kunnonvalvonnan mittauksia asiakkaan kohteessa", kertoo Korhonen.

Hyvässä vauhdissa
Viisi vuotta Voikkaalla on sujunut toiminnallisesti hyvin. Tätä nykyä DCS:llä on 30 ihmistä töissä ja lisäksi kymmenkunta yrittäjää on tiiviissä alihankintasuhteessa yritykseen omista tiloistaan käsin.

Korhosen mukaan DCS:n asiakkaita ovat ne tahot, joille vakioratkaisut eivät ole riittäviä eri vaatimusten täyttämiseen: mm. kotimaiset teollisuus- ja energialaitokset, kaivokset sekä kunnat ja kaupungit. Yrityksen erityisosaamista edustaa teollisuuslaitosten ja kattilalaitosten hiukkaspäästöjen hallinta.

"Asiakaskunta on pysynyt varsin samana vuosien varrella - suurimmat muutokset ovat tapahtuneet asiakasyritysten omistussuhteissa", toteaa Korhonen.

Suoraa vientiä DCS:llä on vain noin 10 % liikevaihdosta, mutta yrityksen tekemistä laitteista moni päätyy maailmalle. "Meidän asiakkaamme käyttävät laitteitamme hyvin usein myös ulkomaisissa kohteissa", Korhonen tietää ja lisää, että DCS-teknoa löytyy esimerkiksi Etelä-Koreasta ja Kiinasta.

Hallinto ja valvonta paisuu
DCS:n laatujärjestelmä on alun perin sertifioitu ISO9001 mukaisesti vuonna 2005 ja toimintajärjestelmän jatkuvan kehittämisen vakuudeksi yritykselle myönnettiin ISO9001:2015 sertifikaatti vuonna 2017. Hitsauksen laatujärjestelmä on sertifioitu ISO 3834-2 mukaisesti. Korhosen mukaan sertifikaattien suhteen on oltava heräillä, koska huolellinen dokumentaatio on asiakkaan näkökulmasta jo yhtä merkittävä asia kuin itse tuote.

"Laatuvaatimukset ovat kovat ja dokumentaatio sen mukaista, mikä tarkoittaa hallinnointiorganisaation kasvua konepajojen sisällä."

Korhosen mukaan sertisavotta kielii globalisaation varjopuolesta. Luottamus on bisneksessä niin kortilla, että kaikesta pitää olla paperi: esimerkiksi vakavissaan pitää todistaa, että lapsityövoimaa ei käytetä Voikkaan pajalla.

Digi ohjaa suunnittelua
Konepajan arkipäivää on myös digitaalisuus. Korhonen muistuttaa, että digityökaluja on käytetty esimerkiksi suunnittelussa iät ja ajat pajoissa. "Suunnitteluautomaatti generoi mallin, joka läpäisee nopeasti tuotannon eri vaiheet." Kuvaan kuuluu suunnitteluun liitetty ERP ja tarjousympäristö.

"Sitten kun mennään itse tuotantoon, se on meillä paljolti manuaalista edelleen", Korhonen toteaa.

Näin ollen DCS:kin tarvitsee hyvin erityyppisiä osaajia: insinöörejä, jotka osaavat suunnitella laitteita digitaalisia työkaluja käyttäen; hallintovelhoja, jotka hoitavat joka projektin dokumentaation maaliin; ja haalarikavereita, jotka osaavat valmistaa ja pitävät tuotannon pyörät pyörimässä hallissa. Korhosen mukaan vaikeinta on löytää pätevää porukkaa haalareiden sisään.

"Vaatimustaso pajoilla nykypäivänä on niin kova, että on todella vaikea löytää hyviä työntekijöitä tuotantoon. Siinä tarvitaan niin paljon kädentaitoja ja motivaatiota, että harvalla nuorella niitä on."

Nupit kaakkoon
Korhonen tietää, että popparin tai lätkänpelaajan ura tuntuu nuorisosta hohdokkaammalta kuin kova duuni metallialalla. "Meilläkin tosin vedetään heavy metallia, mutta umpihallissa ilman yleisöä", hän kuittaa.

Pajalle näytille tulevat, suoraan ammattikoulusta saapuvat kandidaatit saavat Korhosen hetkittäin epätoivon valtaan.

"Nykyisessä ammattikoulussa on surullista se, että koulu ei anna nuorelle perusvalmiuksia ymmärtää edes sitä, mitä työelämä oikein on." Hänen mukaansa ammattikoulusta valmistuneella on "pitkä polku edessä" ennen kuin voi tituleerata itseään ammattilaiseksi.

"Tulokkaan kohdalla kestää tyypillisesti pari vuotta, ennen kuin tästä saadaan tuottava työntekijä. Siihen päälle pitää laittaa vielä toiset pari vuotta, että työntekijä saa haukattua kaikki omat kulunsa", laskee Korhonen. Konepajatoiminta on kaikista hienoista koneista huolimatta silti varsin työvoimaintensiivistä puuhaa ja henkilökustannuksista kertyy pitkä penni.

Asenne on enemmän kuin puolet voittoa
Toivottomaksi Korhonen kieltäytyy heittäytymästä: vaikka oppilaitosten "oppi" on pintapuolista, nuori ansaitsee kyllä haalarinsa ja paikkansa pajalla - kunhan asenne on oikea.

Kokonaan toinen luku on sitten se, että muutamassa vuodessa keltanokasta ammattilaiseksi kapuava metalliosaaja saattaa korkeasuhdanteessa mittauttaa markkina-arvonsa ja hypätä toisen työnantajan kelkkaan. Tällöin "kasvattajaseura" jää ilman siirtosummaa. Korhosen työnkuvaan kuuluu siis miettiä myös sitä, miten kovat tekijät saadaan viihtymään ja jäämään Kymenlaakson maisemiin.

"Meillä on paljon nuoria ja sitten on konkariosasto. Välistä puuttuu melkein kokonaan nelikymppisten ikäluokka", hän kuvailee.

Edellinen rekrytointi tehtiin tammikuussa ja taas on haku päällä: "Meillä on tarvetta kasvaa ja laajentaa toimintoja, joten ammattitaitoista väkeä tarvitaan lisää."

Keräilyeristä jatkoon
Korhonen on saanut rekrymurheisiinsa ilahduttavasti tulitukea paikkakunnan TE-keskuksesta, jonka kautta useampikin taitava tekijä on päätynyt DCS:n riveihin.

"Meillä on ollut hyvä yhteyshenkilö, joka ymmärtää sen, mitä me tarvitaan täällä." Näin pajalle on tullut koviksi työmiehiksi paljastuvia liki kuusikymppisiä, joilla on vielä paljon löpöä tankissa; ja vastaavasti koulun jälkeen työttöminä olleita kavereita, jotka ovat joutuneet odottamaan näytön paikkaa kauan - eivätkä hassaa hyvää saumaa, kun se kohdalle viimein tulee.

"Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa yhteistyöstä TE-keskuksen kanssa", Korhonen kiittelee.

Kasva tai kuihdu
2020-luvun ollessa jo kulman takana Korhonen tietää, että yrityksen nykyinen, passeli koko on huomenna jo liian pieni.

"Niin se oli myös vuonna 2007, ja asialle tehtiin jotain. Nyt meillä on samanlainen prosessi edessä."

Korhosen ajattelussa yrityksen pitää jatkuvasti kasvaa ja puskea uusille urille tai sitä ei kohta enää ole. Pienet jäävät armotta jalkoihin - samoin myös ne, jotka tyytyvät varmistelemaan saavutettuja asemia.

"Markkina on kasvava, ja myös yritykselle kasvu on välttämätöntä. Välttämätöntä, mutta myös mahdollista", summaa Korhonen.

Teksti: Sami Anteroinen
Kuva: Dust Control Systems

Seuraa prometalli

prometalli uutiskirje